Olen lautapelien suuri ystävä, ja pelaankin niitä kohtuullisen usein kuten varmasti on käynyt jo ilmi tähän mennessä. Ja aina silloin tällöin saan eteeni uuden pelin jonka testaamisessa on aina oma hauskuutensa. Tänään käsittelen kahta uutta lautapeliä; toista pääsin pelaamaan kaksikin kertaa jo lyhyen ajan sisällä ja toisen olen vasta avannut: Mansions of Madness ja Blood Rage!
Mansions of Madness on uusin laitos Fantasy Flight Gamesin pelistä jonka lähdeaineistona toimii munlle hyvin läheinen ja rakas Cthulhu-mythos. En ole tehnyt salaisuutta siitä että FFG:n Arkham Horror on minun suosikkini lautapelien joukossa. Se on peli jota voin pelata koska tahansa ja missä tahansa jos mahdollisuus siihen aukeaa. Tietysti tällä on tekemistä paljon sen kanssa että rakastan Lovecraftin luomaa maailmaa, mutta siinä viehättää myös sen mekaniikka, haastavuus ja co-oppiin perustuva rakenne. Ja kun vielä oikeiden ihmisten kanssa pelatessa peliin saadaan mukavia lähes roolipelimäisiä elementtejä niin aina vaan parempi. Mutta Mansions of Madness on peli jolla on hyvä mahdollisuus varastaa tämä paikka lempipelinäni.
Mansions of Madnessin idea on siisti ja simppeli. Pelaajat ovat sekalainen joukko "tutkijoita", joidenka tehtävä on selvittää jonkun alueen salaisuudet, selvitä sielä olevista vaaroista ja estää muinaisten, kammottavien voimien suunnitelmat. Nämä "tutkijat" muodostuvat hyvin kirjavasta joukosta hahmoja; on parapsykologi, haudankaivaja, bisnesmies, pappi, sihteeri ja vaikka mitä. Jokaisella hahmolla on listattu joukko statistiikkoja kuten voima, ketteryys, mielenlujuus, tieto jne sekä jokaisen hahmon erikoiskyky. Peli muodostuu kahdesta vaiheesta; tutkijavaiheesta jossa pelaajat interaktoivat lokaation sisällä olevien asioiden kanssa, koittaen löytää tiensä eteenpäin ja ratkoa arvoituksia ja mythosvaihe, jossa tuonpuoleiset voimat tekevät parhaansa häiritä tutkijoita joko hyökkäämällä päälle tai pelottelemalle heidät mielipuoliksi. Peli hävitään jos yksikin tutkijoista kuolee tai menettää lopunkin vähäisestä järjestään. Mitenkä peli voitetaan on minulle vielä arvoitus sillä kahden pelin jälkeen voittotilanteeni on pyöreä nolla.
 |
| Talot ovat monikerroksisia ja osa huoneista piilotettuja. |
Mansions of Madness on haastavaa hupia. Se ei anna paljoa anteeksi ja jos sen varoituksia tai sulavia vinkkejä ei huomioi on äkkiä pahassa pulassa. Noppasysteemi pelissä on myöskin yksinkertainen ja helposti opittava, ja pelin mukana tulleet symbolinopat ovat selkeät (mitä en voi sanoa kaikkien pelien nopista) ja muutenkin peli on helposti tulkittavissa ja selkeä. Pelin isoin muutos sen edelliseen laitokseen on pelinjohtajan/tarinankertojan roolin poistaminen. Sen on korvannut applikaatio joka kertoo mitä mythosvaiheessa tapahtuu, mitä oven takaa löytyy tai mitä siinä oudossa kirjeessä oikein luki. Tämä ei ollut mikään ongelma itselleni, sillä pelin sisään piilotettu "pelinjohtaja" kuten Arkham Horrorissakin on yhä mielestäni paras tapa ohjata co-op-lautapeliä eteenpäin. Virheitä ei tapahdu, kaikki pääsevät pelaamaan ja kenellekkään ei edes voi olla vihainen kun väkijoukko pieksee tutkijasi kadulla jo toisen kerran. Ja kun appin saa myös steamista ladattua ja asennettua kännykän tai padin sijaan huoneessa olevalle tietokoneen ruudulle, on tunnelma ja selkeys ensiluokkaista.
 |
| Joskus hirmut ovat liikaa jopa kahdella tutkijalle. |
Jos Mansios of Madnessissa on jotain huonoa tai heikkoa, on se miniatyyreissä ja parissa pikkuosassa. Miniatyyrien taso on hyvin vaihteleva: suurin osa tutkijafiguista ovat mainioita mutta osassa näin hieman ala-arvoisia naamadesigneja. Isompi ongelma on hirviöminiatyyrien alustoissa jotka ovat kankeita, hankalia ja olisi voinut tehdä paljon helpomminkin. Nyt isot mustat muovimohlot vievät tilaa laudalta ja pienet numerot jotka kuvastavat hirviöiden statteja olisi voinut tehdä toisellakin tavalla. Myös pienet pahviläpyskät jolla merkataan ovia, barrikadeja tai muita vastaavia tuntuvat hieman tarpeettomilta, mutta kaippa ne ovat yksinkertaisin vastaus lautojen muuttuvaan rakenteeseen pelin aikana. Kaiken kaikkiaan Mansions of Madness on hyvä lautapeli, jonka vaikeusaste on vaihteleva mutta armoton. Se on omaksunut hyvin varsinkin Call of Cthulhu-roolipelin tunnelman ja idean jossa kuolema ja hulluus vaanivat alati pelaajia, ja on myöskin löytänyt saman tunnelman mikä tekee Lovecraftin tarinoista niin hyviä: tuntemattoman pelko ja vihjailut jostakin toispuoleisesta kauhusta sekä nopeasti muuttuvat tilanteet ovat Mansions of Madnessin suola.
Ostan itse valitettavan harvoin lautapelejä. Usein rahani menevät sarjakuviin tai figuureihin enneminkin ja yleensä peliporukkani muut jäsenet ovat olleet enemmän innoikkaita hankkimaan uusia ja hienoja lautapelejä. Mutta aina silloin tällöin oikeat palikat loksahtavat paikoilleen ja löydän lautapelin jonka hankkimisesta ei tule pelkästään ajatus vaan pakote. Ja tällä kertaa kyseessä oli Blood Rage.
Eric M. Langin suunnittelema Blood Rage on peli viikingeistä, ragnarökistä ja kunniasta joka johdattaa soturit Valhallan saleihin. Jokaisella pelaajalla on oma klaaninsa: Suden klaani, Karhun klaani, Korpin klaani ja Käärmeen klaani. Klaani muodostuu 8 soturista sekä johtajasta. Klaanien tehtävä on saavuttaa kunniaa enemmän kuin muut klaanit. Kunnia lasketaan pisteissä jota saa onnistuneista ryöstöretkistä, jumalallisista tehtävistä ja taisteluista muiden klaanien kanssa. Eniten kunniaa saavuttanut pelaaja voittaa pelin. Peli muodostuu kolmesta kierroksesta, "aikakaudesta". Jokainen aikakausi alkaa sen korttien draftaamisella pelaajien kesken jossa pelaajat voivat tehdä alustavia sotasuunnitelmia tulevan kierroksen ajaksi. Aikakaudella pelaajat vuorotellen tekevät toiminnon johonka kuuluu mm. liikkuminen & ryöstöretket ja korttien pelaaminen, ratkovat mahdollisia tehtäviä ja lopulta aina yksi alue tuhotaan ragnarökin liekeissä. Kuolleet viikingit siirtyvät odottamaan Valhallaan josta ne sitten vapautetaan kierroksen päätteeksi jonka jälkeen uusi aika alkaa ja sama homma alkaa alusta.
 |
| Käärmeen Klaani ei juurikaan haarniskaan luota. |
En ole vielä päässyt koittamaan Blood Ragea mutta paperilla ainakin peli vaikuttaa todella hauskalta. Siinä on taktista suunnittelua, korttikombojen keksimistä, aggressiivinen ja nopeatempoinen pelirakenne ja upea visuaalinen ulosanti. Blood Ragen systeemi ja pelimekaniikka toimii erittäin hyvin sen ympäristössä ja sen voisi teoriassa siirtää muihinkin samankaltaisiin temaattisiin ympäristöihin. Se on mekaanisesti tietynlaista vedonlyöntiä; ongelmia ratkovat pelaajat ottavat kädestään haluamansa arvoisen kortin ja laittavat väärinpäin pöydälle, muiden koittaessa lukea pelaajaa kuinka paljon hän on pannut pantiksi juuri tätä varten. Eniten pantiksi laittanut pelaaja voittaa muiden kuollessa katkerasti. Klaanit voivat myös ostaa mytologisia olentoja avuksensa sotaretkillä kuten kääpiöitä tai jättiläisiä jotka voivat nopeastikkin muuttaa näiden konfliktien kulkua.
 |
| Pelilauta on komea ja selkeä. |
Mutta en ostanut tätä peliä sen hienon pelimekaniikan tai korkeiden arvosanojen takia, joskin ne auttoivat. Blood Rage näyttää upealta. Toisen blogini puolella olen pitänyt viikinkiestetiikan rakastajan lippua korkealla ja nyt se näkyy täälläkin. Blood Ragen viikingit ovat rajuja, monimuotoisia ja ne tunnistaa viikingeiksi ensi silmäyksellä. Se on visuaalisesti täysin omistautunut sen lähteille ja täysin tämän näköistä peliä en ole ennen nähnyt. Kuvitus aina korteista klaanien omiin lomakkeisiin sekä upeaan kansitaiteeseen on ensiluokkaista ja kuvittaja Adrian Smith ansaitsee ison hatunnoston tästä suorituksesta. Mutta pelin parhain ja hintansa oikeuttavin puoli on sen upeissa miniatyyreissä. Alan harrastajana pidän miniatyyrien tasoa tärkeänä tekijänä niiden ollessa osa lautapeliä, eikä Blood Rage petä lainkaa tällä osastolla. Kunnioitettavat 49 miniatyyria ovat kaikki loistavasti skulptattuja, täynnä yksityiskohtia ja tunnelmaa. Ehkä designit eivät ole kovin realistisia ja parilla ukolla oli hieman mutkalle vääntyneet aseet mutta kokonaisuutena figuurit ovat mahtavia. Eritoten pidän isoista hirviöminiatyyreistä kuten jykevästä peikosta ja toiminnallisesta merikäärmeestä. Näitä miniatyyrejä kelpaa käyttää tässä pelissä ja mahdollisesti monissa muissakin peleissä jossa tarvitaan väkeviä pohjalaisia taistelemaan kunnian kentillä!
 |
| "To Valhalla!" |
Blood Rageen palaamme tulevaisuudessa ensimmäisten pelien jälkeen. Nyt on aika siirtyä maalauspöydän ääreen ja aloittaa armoton sutiminen. Ragnarök kutsuu!
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti